tiistai 26. tammikuuta 2016

Wuutisia / tammikuu




Vuosi on vaihtunut eikä enää tunnu mitenkään edes uudelta, vaan totutulla rutiinilla jatketaan elämätä eteenpäin. Säätila on ollut milloin minkinlainen, välillä pakkastakin melkein -10 astetta. Lunta satoi viime viikolla perjantain ja lauantain välisenä yönä sen verran, että pojanpoika pääsi edes kerran kelkkailemaan lauantaina aamupäivällä. Iltapäivällä ei enää lunta ollutkaan, kaikki suli pois.
Nyt ollaan mukavasti plussan puolella, eilen peräti +10 astetta. Tänään hiukan vähemmän.




Meillä on ollut kiireinen kuukausi. Ihan arkiset asiat ovat aiheuttaneet tekemisen ruuhkaa. Osittain tuntuu myös siltä, että en ole oikein enempää jaksanutkaan, kunhan on pakolliset asiat saatu tehtyä. 

Kevätväsymystä? Tänä talvena minulla on ollut kaamosaurinko käytössä ja jokaikinen aamu olen hyödyntänyt sen valoa. Se sijaitseekin mukavasti tietokoneen lähellä. 
Minusta tuntuu, että se on ollut hintansa väärtti, ainakin koen itseni hyväntuuliseksi heti aamusta alkaen. Viime talvi oli vaikeampi, päivä alkoi raskaammin ja pientä mielen matalapainetta tuntui olevan ja siksi tuon lampun keväällä hankinkin. Suosittelen muillekin, jotka kokevat pimeät aamut vaikeiksi!




Wuppe sai ison tiikerinsä kumppaniksi sen pienemmän entisen tiikerinsä, joka aikoinaan ostettiin Vilille. Tarkoitus oli vain näyttää vilauttaa sitä Wupelle, mutta hänpä ilahtui siitä niin kovin, että pakkohan se oli antaa tuolle piskuiselle hännänvispaajalle. Ja hyvin luonnistaa lepohetki pikkutiikeri tyynynä.

Meillä on ollut pientä surua erään naapurimme kuoleman johdosta. Emme olleet mitenkään kovin läheisiä tämän rouvan kanssa eli emme vierailleet toistemme luona, mutta hän oli todella ihana ihminen. Lisäksi hän tykkäsi koiristamme. Vilin kanssa olivat hyviä kavereita ja Wupestakin hän piti paljon, Tosin suhde oli aivan erilainen kuin Vilin kanssa. Vilihän rakasti kaikkia ihmisiä, Wuppe taas on kriittisempi vieraiden suhteen.
Tuo rouva haettiin ambulanssilla noin viikko sitten iltamyöhällä ja nyt hän on poissa. Lohtuna se, että nyt hän on siellä, missä Vilikin on.


Näin paljon meillä on lunta...

Kylmän ja ajoittain sateisen sään takia ei olla tehty kuin pikkulenkkejä Wupen kanssa. Ruuan määrää on tänä aikana pienennetty, jotta Wupen paino ei nouse. Kameraa ei olla ulkoilutettu lainkaan.
Nyt kun eletään taas plussan puolella ilman sadetta, niin Wuppe on jo kolmisen kertaa päässyt kaivatuille pitkille lenkeille. Heppoja on käyty katsomassa ja maamyyrien kasoja tutkittu tarkoin. Eilen oli kamerakin fölissä, kuten näistä muutamista kuvista näkyy.


Mielenkiintoista, tätä puskaa nuuskittiin k-a-u-a-n...


Muuten vaan kiva kuva.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Pissis-Wuppe ja uusi vuosi

Vuosi saatiin vaihtumaan ihan perinteisesti eli ihan itsestään. Miksiköhän vuodenvaihdetta juhlitaan ? Eihän kuukausien vaihtumistakaan mitenkään erityisesti huomioida...

Sunnuntaina, tammikuun 3. päivänä alkoi talvi! Siitä lähtien n ollut 6-8 pakkasastetta, lisukkeena jäätävä, kova tuuli, joka saa pakkasen purevuuden tuntumaan 15 asteelta. Tänä aamuna saimme ohuen kerroksen luntakin.


Böller

Sitten asiaan...
Viime vuonna annoin Wupelle Serene-UM -tabletteja, mutta en kokenut niistä saatua apua mitenkään huomattavaksi. Tänä vuonna en antanut mitään rohtoja. Keksimme antaa uudenvuodenaattona Wupelle naudan luun ja se osoittautui hyväksi ideaksi. Wuppe vahti sitä koko illan ja seuraavan päivänkin eikä yhtään ollut kiinnostunut ulkoa kuuluvista äänistä.

Kiinnostusta ei löytynyt myöskään ulkoiluun, ei edes lyhyelle pissalenkille. Jokaiseen ulkoiluun lähdettiin hampaat irvessä, niin Wuppe kuin ulkoiluttajakin. Jo valjaiden pukeminen oli yhtä tuskaa molemmille osapuolille. Wupen vapiseminenkin oli niin säälittävää, häntä roikkui alhaalla ja se on aina huono merkki Wupen voinnista.
Ja juuri kun päästiin ulko-ovesta ulos, niin jo räjähti jossain "Böller" ja siihen se loppui Wupen kiinnostus jatkaa lenkkiä, eikä edes jalannostosta tullut enää mitään.


Sanonko mitä!

Pissis-Wuppe ei siis ole se vuori Monte Pissis jossain Etelä-Amerikassa eikä myöskään se "pissis", joiksi kutsutaan tietyntyyppisiä tyttöjä ja poikiakin. Wuppe on ihkaoikea pissapoika nykyään.
Jo syksyllä huomasin hajusta päätellen, että Wuppe oli merkkaillut olkkarin lipaston eteen, ilmeisesti jonkun narttukoiran innoittamana.


Vaipanvaihtoalusia vauvoille
2,95e

Nyt vuodenvaihteessa oli pakko sallia se, että Wuppe tekee tarpeensa "jonnekin", kun ulkona ei niitä voi toimittaa. Ostin kempparista vaippaikäisten vaipanvaihtoalustoja, ne ovat tarpeeksi imukykyisiä pienelle koiralle "pissapaperiksi". Laitettiin sellainen alusta siihen kohtaan olohuoneessa, johon pissi vuosi sitten. Aamulla ei olohuoneesssa ollut kuin tuoksu haju, pissiä ei missään. Kastroimattoman uroskoiran pissa ei todellakaan ole mitään parfyymiä, vaan "hyi kuinka pahanhajuista".
Sitten huomasin, että olohuoneen pöydänjalan ympäristö oli märkä. Onneksi Wuppe on pieni koira. Huoh.


Minäkö pissapoika?

Seurasi matonpesua, lattianpesua ja aivotyötä, että mitä nyt tehdään. Päätettiin sulkea olohuoneen ovi yöksi. Pissapaperi lattialle hätävaraksi, aamulla todettiin paperi kuivaksi.
Wupella ei ollut ollenkaan intoa lähteä ulos, mutta väkisin vietiin. Olihan jo sunnuntai eikä enää kuulunut pamahduksiakaan. Aamulenkki sujui mallikkaasti, mutta Wuppe ei nostanut kertaakaan jalkaa, joten heti oli selvää, että jonnekin on yön aikana pissattu.
Eteisen matolle! Matto pesuun ja nyt sitten ei ole eteisessä mattoja. Yöksi aina ovi kiinni olkkariin, vesikuppi eteisen nurkkaan ja hätävaraksi yksi pissa-alusta. Näin jatketaan toistaiseksi.

Loppiaista täällä pohjoisessa osassa Saksaa ei vietetä, se kun on katolilainen perinne ja täällä ollaan valtaosin evankelisia. Siis huomenna ihan tavallinen arkipäivä.
Tiernapoikien esityksestä olen aina ja yhä vieläkin kovasti paljon tykännyt. Täälläkin on vastaava lauluperinne "Sternensänger" (tähtilaulajat), mutta musiikin osalta erilainen.



Hyvää loppiaista!