Vuosi vaihtuu

Katso taaksesi ja kiitä.

Katso eteenpäin ja luota.

Katso ylöspäin ja usko.

Katso ympärillesi ja rakasta.

Hyvää Uutta Vuotta 2014 !

Armas arki

Tämä on peilin joulukoriste

Joulun juhlapäivistä on selvitty. Olen vihdoin ja viimein oppinut viettämään joulua vain vähäisellä stressillä. Oppivuosia on kyllä ollut aikamoinen määrä. 

Kaikki juontaa jo varhaislapsuudestani. En tiedä, miksi jo ihan pikkulapsesta lähtien joulu on ollut minulle jotain aivan erityistä. Lapsuudenkodissani on joulua vietetty ihan perinteisesti perhepiirissä, kuusi ja joulupukki lahjoineen, minä ainoana pikkulapsena perheessä. Siihen aikaan tuskin kukaan sai "liikaa" lahjoja, minä ja varmaan muissakin perheissä ainoa lapsi sai kuitenkin aina enemmän kuin muut perheenjäsenet.

Aattoiltaisin minulle nousi kuume jo pelkästä jännityksestä, odotin niin kiihkeästi joulupukin tuloa. Isompana lapsena en enää kuumeillut jouluaattoina, mutta aina se joulu on ollut hyvin herkistävä juhla. 

Aikuisena ei joululaulujen laulamisesta eikä paljon kuuntelemisestakaan ole seurannut muuta kuin liiallista herkistymistä ja se on ainakin itselleni aiheuttanut ongelmia.

Nykyään aloitan joululaulujen kuuntelemisen vasta aattona. Se tapa on auttanut minua selviytymään nykyjouluista mukavasti, juuri siten, kuin oikeastaan olisi pitänyt jo läpi elämän tehdä, eikä ajautua joulunajan stressin vietäväksi. Helpompi sanoa kuin toteuttaa.

Rakkain lelu on IKEAn tiikeri.

Nyt alkoi taas se kauhea aika vuodesta, jolloin uudenvuoden paukuttelu on käynnissä. Viime vuonnakin se alkoi jo pari päivää ennen joulua ja sama näyttää toistuvan. Mikä niissä paukuissa niin viehättää joitakin?
Wuppe ei erityisemmin myöskään tykkää, mutta murahtelee vain hiljakseen eikä onneksi ainakaan vielä osoita ahdistuksen merkkejä. Nähtäväksi jää, miten selviämme vuodenvaihteesta. Huomisesta alan antamaan Wupelle Serene-UM-tabletteja.
Vilille se oli kauhistus, vietti aikaansa kylpyhuoneessa, se on asuntomme rauhallisin paikka. Wupelle varaamme myös sinne petipaikan, jos oikein tiukka paikka tulee. Viime vuonna uudenvuoden aatto oli jo iltapäivästä alkaen kuin sotarintamalla, aivan kauheaa.

"Wupi"

Wuppe tapasi eilen isokoisen, tosi ystävällisen saksanpaimenkoiratytön, haistelivat kiinnostuneesti toisiaan, mutta tämä jättiläistyttö oli sittenkin Wupelle muutamaa numeroa liian suuri ja Wuppe hermostui totaalisesti. Lähdettiin siitä sitten eri suuntiin, kun yhteistä säveltä ei löytynyt. Seuraavat puut ja tolpat saivat kuulla kunniansa, niin tohkeissaan Wuppe oli, vaikka schäferinarttu ei ollut enää edes näköpiirissäkään. Otin yhden puun kohdalla videota Wupesta, tämä on ihan naturelliversio, en yrityksistä huolimatta onnistunut parantelemaan sitä mitenkään.

Vielä kun osaisin keskittää tuon blogiotsikon... Jos joku osaa neuvoa, niin otan mielelläni vastaan!

Joulunviettoon!

Askelia, askelia, joko se pukki tulee?

Arki jäädä hetkeksi saa, kun käymme juhlaan jaloon.

Saanemme näin toivottaa, hyvää joulua joka taloon.

Vielä ehtii!

...ostaa koiruliinille joululahjaksi uuden taluttimen, 

joka neonvärisenä hohtaa Pohjolan talvisessa pimeydessä.

Wuppe sai tuollaisen saksalaisesta Zooplussasta, tarjoushintaisena maksoi 9,90e, ihmeellistä kyllä, mutta Suomen Zooplussassa maksaa euron vähemmän. Olen tykästynyt siihen, on hyvä pitää kädessä eli ergonominen, se luo turvallisuudentunnetta ja on ihan kivan näköinen. Kesäaikaan ei kannata tätä flexiä käyttää, keltaisena se houkuttelee siivekkäitä hyönteisiä, kuulemma.
Zooplus.fi
Zooplus.de

...leipoa hyvänmakuisen rommi-hedelmäkakun. 

Olen useana vuotena leiponut tämän, ja se on

aina olemattomista taidoistani huolimatta onnistunut. 

Rommi-hedelmäkakku
klikkaa kuva isommaksi

Germany-spesiaali Nr. 6

Näin joulun alla vielä yksi Germany-spesiaali, jatkoksi niille, jotka löytyvät Vilin blogista.
Tyypillisen sekalainen, asiaa vähän sieltä, vähän tuolta...

Kdf Bad Prora
Löysin sattumalta nettiä selaillessani mielenkiintoisen kohteen, joka on rakennettu natsivallan aikana, vuosina 1936-1939. Sodan alkaessa rakennustyö jäi keskeneräiseksi eikä tätä rakennelmaa koskaan käytetty siihen tarkoitukseen, johon se oli suunniteltu. Siitä piti tuleman 20 000 työläisen lomakoti, "Kraft-durch-Freude-Seebad" (KdF) eli suomeksi "Voimaa Ilosta-merikylpylä", jossa oli määrä sananmukaisesti tankata uutta voimaa.

Tämä 4,5 km pitkä "Proran kolossi" sijaitsee Rügen-nimisellä Itämeren saarella. Sodan jälkeen osaa siitä on käytetty kasarmeina, osa on ollut tyhjillään ilkivallalle alttiina, osassa on toiminut toimistoja, varastoja yms. Alkuperäisestä rakennuksesta on vielä 2,5 km käyttökelpoisessa kunnossa, muu osa on raunioina, osittain puna-armeijan yritttämän räjäytyksen jäljiltä.
Nykyään tässä Hitlerin suuressa unelmassa toimii mm. museoita, gallerioita, osa on kunnostettu asunnoiksi ja tarkoituksena on osa kunnostaa alkuperäiseen tarkoitukseen rantahotelliksi..
Wikipedia kertoo

Asunnottomien talvi
Myös täällä Hampurissa on ajateltu kadullaeläjien selviytymistä tulevasta talvesta. Löytöeläinhoitola tarjoaa asunnottomien koirille yön yli majapaikan ilmaiseksi. Yön aikana koirat saavat mahdollisesti tarvitsemaansa huolenpitoa. Aamulla klo 9 jälkeen voi omistaja sitten hakea koiransa pois.

Asunnottomille ihmisille erilaiset järjestöt sekä kaupunki tarjoavat yöpymispaikkoja, osaan voi ottaa myös koiran mukaan, osa on pariskunnille tarkoitettuja, osa siirrettäviä pikkukoppeja yksinäisille ja sitten on isompia saleja joissakin rakennuksissa. Kaikissa yöpymispaikoissa on koko yön joku terapeuttinen henkilö paikalla, jonka kanssa voi keskustella vaikkapa omista ongelmistaan.

Yöpymispaikkoja

Pakolaisia ja ulkomaalaisia
Hampuriin tulvii jatkuvasti pakolaisia. Välimerellä sattuneesta Lampedusan veneturmasta saapui taas suuri joukko uusia pakolaisia ja heidät majoitettiin aluksi telttoihin ja kirkkoihin. Tämä liittovaltio on kuitenkin aika pieni ja rajallinen ja on vaikea löytää asuintiloja jatkuvalle pakolaisvirralle eli oikeammin sanottuna, näille onnettomille ihmisille, joilla ei kotimaassaan ole hyvä olla. Hampurin liittovaltio on tasan saman kokoinen kuin Hampurin kaupunki.

Tämä pakolaisten suuri määrä on herättänyt paljon keskustelua joka tasolla. Vähän väliä on eri järjestöjen ja koulujen demonstraatioita sen puolesta, että jokaiselle pakolaiselle pitää löytyä paikka ja jokaiselle antaa oleskelulupa, periaatteella "kukaan ihminen ei ole laiton" eli "Kein Mensch ist illegal". Ainuttakaan mielenosoitusta en ole huomannut pakolaisia vastaan.

Lisäksi tänne saapuu runsaasti ihmisiä työnhakumielessä muista maista. Rajat ovat avoimet, tänne on helppo tulla. Työpaikan löytyminen kieltä taitamattomalle ei ole ollenkaan niin helppoa kuin joskus 1960 luvuilla, jolloin Saksaan tarvittiin suuria määriä Gastarbeiter eli vierastyövoimaa, niitä haalittiin silloin varsinkin mm. Turkista, Italiasta, Espanjasta.
Kerjäläisiä tietyistä maista on myös täällä kausittain, kuten Suomessakin. Onneksi ne kaikki taitavat kerjätä keskustassa, meillä päin en ole nähnyt ainuttakaan. Mitä sitä kannattaisikaan kerjätä työläiskaupunginosassa.

Hampurin ulkomaalistaustaisten asukkaiden
sijoittuminen eri kaupunginosiin.

Juuri pari päivää sitten julkaistiin uudet laskelmat ulkomaalaisista täällä Hampurissa. Saksan kaikista liittovaltioista juuri Hampurissa asuu eniten juuriltaan muunmaalaisia, peräti 30%. Eniten emigrantteja tulee Turkista ja Puolasta, seuraavina alkuperämaina Afghanistan, Iran, Serbia, Ghana, Portugali, Italia ja Kreikka.
Meidän kaupunginosassamme on asukkaista ulkomaalaistaustaisia 49 %, joista suurimmat ryhmät ovat turkkilaisia 13 %, venäläisiä 17 % ja puolalaisia 15 %. Alle 18 vuotiaista peräti 69 % on muualta lähtöisin.
Minusta meidän kaupunginosamme monikulttuurisuus on rikkaus, täällä on mukava asua, on hyvin viihtyisää, paljon lapsia, luontoa ja vihreää, kuin pikkukaupungissa konsanaan.

Emigrantti on maasta pois muuttanut. Periaatteessa sana "emigrantti" tarkoittaa maasta toiseen muuttanutta lähtömaan kannalta katsottuna, kun taas kohdemaan kannalta hän on immigrantti. Hyvin tavallista on kuitenkin käyttää sanaa "emigrantti" molemmissa tapauksissa. Usein tätä sanaa käytetään varsinkin ihmisistä, jotka muuttavat poliittisista syistä, esimerkiksi vallankumouksen jälkeen, kun taas muita muuttajia sanotaan maahanmuuttajiksi, siirtolaisiksi tms.

Kertakäyttömuki

Onko Suomessakin jo tällaisia kk-mukeja? Tähän tutustuin käydessäni Hampurin keskustassa mammografiassa ja otin vesiautomaatista vettä ja tällaista suppiloa sitten pitelin käsissäni. Idea on, että tätä mukimallia ei voi jättää minnekään muualle kuin roskakoriin. Yleinen ongelmahan on, että ihmiset jättävät mukinsa minne sattuu, kun ovat vedenjuonnista tarpeekseen saaneet.

Kirjekuoret
Toinen ihmetyksen aiheeni alussa oli täällä yleisesti käytettävät viralliset kirjekuoret. Ne ovat noita pitkulaisia, ihmettelinkin jo Suomessa, kuinka kaikki virallinen posti Saksasta tulee tuollaisissa kirjekuorissa, joihin A4 arkin joutuu viikkaamaan kolmeen osaan.
Selvisihän se, kun olin eka kertaa lähettämässä täältä postia Suomeen totutussa kuoressa, johon riittää A4-arkin taittaminen puoliksi. Postimaksu huima 3,45e, kun taas pitkulaisen postimaksu on 0,75 senttiä. Olen tykännyt lähettää dokumentteja myös isossa kuoressa, sellaisessa, jossa esim. verovirasto lähettää veropäätöksen. Se pahus maksaa myös 3,45e, vaikka painoa olisi vain 20g. Jos sille koolle tulee painoa esim. 500g, niin sitten joutuu maksamaan jo 7e.
Sellainen perinteinen kirjekuori, johon A4 arkki taitetaan neljään osaan, maksaa myös sen halvimman hinnan eli 0,75e. Joten suosin noita pitkulaisia ja ainoastaan kaksiosaiset postikortit postitan siinä perinteisessä.

Saikohan kukaan tästä sepustuksesta mitään selkoa...

Saksalaista standardia

Joulu

Meidän lähiostoskeskuksemme valmistautuu myös jouluun.

Ja meidän porraskäytävässä kukkii ikioma syklaami.

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.

Kaija - maahanmuuttaja

Ikinä en olisi uskonut, että Saksassa elää ympärivuotisesti papukaijoja! Uutisissa kerrottiin niiden parveilevan aina iltaisin Keski-Saksan suurkaupunkien kävelykatujen tienoilla ja asettuvan sinne yöpymään, päivät viettävät muualla. Ensimmäinen ajatukseni oli äkkiä oivaltaa, onko nyt aprillipäivä, mutta ei ollut. Syy, miksi näistä linnuista kerrottiin teeveessä, on niiden parveilun seuraukset eli linnunkakat, jotka ovat ei-toivottuja juuri näillä kaupunkien keskustan alueilla.

Kyseessä on aleksanterinkaija eli kauluskaija. Ne ovat kotoisin Aasian ja Afrikan ylängöiltä. Karanneet lemmikit ovat 1960-luvulta lähtien muodostaneet elinvoimaisia kaupunkipopulaatioita, Euroopassa muun muassa Isoon-Britanniaan, Belgiaan, Hollantiin, Saksaan, Ranskan Pariisiin ja Espanjan Barcelonaan, Yhdysvalloissa Floridaan, Kaliforniaan ja Havaijille, sekä Aasiassa muun muassa Israeliin, Japaniin ja Teheraniin. Laji on tavattu luonnossa myös Suomessa.
Kauluskaijan alkuperäistä elinympäristöä ovat trooppiset metsät, lauhkean vyöhykkeen metsät, suot ja asutetut seudut. Karanneista lemmikeistä muodostuneet paikalliset populaatiot elävät pääasiassa kaupunkien puistoissa ja puistokaduilla.
Kauluskaijat
Halsbandsittich

*******

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Täällä on Pyhän Nikolauksen päivä,
koululaisilla vapaata kouluista myrskyn ja tulvan takia.
Erikoinen päivä siis täälläkin.

Fischmarkt in Hamburg

Mitä Wuppe syö?

Wuppe lienee ollut kotikennelissään pääasiallisesti kuivamuonalla, tosin viljattomalla, ainakin kai suurimmaksi osaksi, niin ymmärsin enkä ole välittänyt tarkentaa sitä jälkeenpäin. Mennyt aika on mennyttä ja uusi ajanjakso Wupen elämässä on alkanut.
Wupella on ja oli jo tullessaan korvat täysin puhtaat eivätkä nuo mulko- ei kun ulkonevat silmät vuoda lainkaan, eli eiköhän sapuska ole ollut sopivaa. Nuo korvat ja silmät ovat usein ensimmäinen merkki ruuan sopimattomuudesta. Olen ikionnellinen, jos Wuppe pysyy kaikinpuolin terveenä eikä oirehdi myöskään ruuasta.
Ensimmäisinä päivinä Wuppe karsasti raakaa lihaa, mutta söi hyvin hanakasti kypsää. Mukaan saadut nappulat sellaisenaan eivät maistuneet enää ollenkaan, mutta lisäsin niitä kosteutettuna muun ruuan joukkoon, ettei vatsa mene sekaisin. Onneksi Wuppe on samaa maata ruuansulatuksensa suhteen kuin oli Vili, suolisto toimii makkaratehtaan takuulla, tähän mennessä ei kertaakaan ole ollut ongelmia.
Wuppe sai Vililtä perittyjä ruokia, pakastettua lihaa ja keitettyä perunaa plus sitä nappulamössöä. Vähitellen heräsi Wupella kiinnostus raakaa lihaa kohtaan ja nyt se on jo ihan normi.
Wuppe vaikuttaa kaikkiruokaiselta, lautanen tyhjenee joka kerta. Wuppea kiinnostavat kasvikset kovasti paljon, Vilille oli peruna ainoa, joka kelpasi. Wuppe syö jotakuinkin laidasta laitaan kaikkia kasviksia, tomaatti tuntuu olevan erittäin herkullista.

Ikioma herkku

Luut olivat Wupelle myös ihmetyksen aihe, niin purusellaiset kuin aidotkin. Ehkä oli aluksi liian stressaantunut niitä kalutakseen, mutta nyt sujuu hienosti. Kovista luista Wuppe ei saa juuri mitään irti, mutta ajankuluna ja hammaskivenpoistajana nekin ovat tärkeitä. Murskattuja kananmunankuoria on sitten kalsiumlisänä luiden tilalla.
Tilasin netistä chihuahuan ravinto-oppaan eräältä asiaan perehtyneeltä chihuharrastajalta ja sitä nyt tavaan joka ilta. Varsinaista barffausta en aloita Wupelle, sanoisin, että raakaravintoa suurimmaksi osaksi. Ihan perusmielenkiintoista on tieto, että chihuahuat syövät enemmän kuin muut samaa kokoa olevat koirat eli niiden aineenvaihdunta on vilkasta ja energian tarve suurempi. Tällä tiedolla on enemmän merkitystä vain valmisruokaa syöville koirille, jotka saattavat saada yliannostuksia joistakin ravintoaineista.

Aarre

Wupen ensipäivien herkkujen vahtiminen ja puolustaminen on laantunut. Niitä vahdataan edelleenkin, mutta ei aggressiiviseen sävyyn, vaan kaiketi vain vanhasta tottumuksesta. Vahdittavaksi kelpaa kaikki, niin kasvikset kuin lelutkin. Toisinaan heitän pienenpieniä juustonpalasia tms. pitkin lattioita kuin "jyviä kanoille", jotta Wuppe saa etsiä niitä sieltä ja täältä. Ihan uutta oli se, että Wuppe kerää ne kaikki suuhunsa ja menee sitten johonkin laskemaan koko saaliinsa ja syö ne vasta sitten ihan maltillisesti. En ole ikinä ennen koirillani tuollaista tapaa nähnyt, vaikka olen niitä kaikkia ruokkinut samalla tavalla "kanamaisesti".

Kyttä

Olen tarjonnut Wupelle myös useampaa lajia tölkkiruokaa. Tämä siltä varalta, jos lähdemme reissuun tai muusta syystä ei normaalia kotiruokaa ole tarjolla. Olen tilannut useampia tutustumistarjouksia, viljattomia, hyväksi haukuttuja tölkkejä. Maisteltuja ovat Terra Canis ja Applaws. Hyvin ovat Wupelle kelvanneet. 

Herkuiksi olen ostanut mm. kuvan mukaisia kuivattuja kaloja, joiden ympärille on kääritty kuivattua kanafileetä. Chihufoorumin mukaan nuo ovat pikkukoirien herkkua, olen kyllä hieman arka antamaan Wupelle kokonaista, jos vaikka tukehtuu... Maistuvia ovat kyllä. Ehkä vastaavia saa Suomestakin, Zooplus on sen verran kansainvälinen lajitelmiltaan.

linkki Dokas Kausnack

Ahkerasti olemme harjoitelleet Wupen kanssa tätä meidän vanhaa älypeliämme, se oli Vilin favoriitti. Se on ostettu käytettynä kirpputorilta vielä markkojen aikaan, hintaa sillä on ollut 5 mk. Sitä on käyttänyt tyttäreni Sindi-vainaa aikansa ja sitten se rantautui Vilille. Ja nyt sitä käyttää Wuppe.
Pari viikkoa meni, ennen kuin Wuppe alkoi tajuamaan systeemiä. Wupen hajuaisti on olematon ja Wupelle piti näyttää, että niissä aukoissa on jotain, jota kannattaa etsiä. Aluksi Wuppe pyysi apua katsomalla kauniisti silmiin ja tottahan toki mamma auttoi.

Onnenpyöränpyörittäjä

Nyt ollaan niin pitkällä, että Wuppe osaa tyhjentää kaikki kolot. Wupen systeemi on aivan eri kuin Vilin. Vili kiersi koko kiekon kaikki kolot järjestyksessä läpi nostamatta kuonoaan juuri lainkaan. Wuppe sen sijaan käyttää käpäliään, kiepauttaa kiekkoa niin, että tulos on enemmänkin sekoitus arpapeliä ja onnenpyörää. Sattumasta riippuu, minkä kolon kohdalle kiekko pysähtyy. Tehtävää vaikeuttaa usein se, että Wuppe itse seisoo kiekon päällä.

Haastetta olla pitää!

♥ Vili ♥

Tänään Vili olisi täyttänyt 5 vuotta. 

Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen. 
Halunnut et rakkaittesi 
itkevän hupenevaa aikaa.

♥

Niin äärettömän surullista kuin Vilin kuolema oli, niin huikean onnellista on ollut aika Wupen kanssa. Wuppe on tuonut meidät takaisin elämään, nauramaan, hassuttelemaan, hymyilemään, leikkimään, lenkkeilemään. Kuinka helpolla me pääsemmekään Wupen kanssa, aikuinen, hyväkäytöksinen koira. Ei tarvitse opettaa sisäsiisteyttä, ei suojata huonekalujen jalkoja, ei opettaa tavoille, osaa jäädä yksin kotiin. Wuppe on kuin valmisruoka kaupanhyllyltä. Ota ja nauti. 

Wuppe oli jo kauan etsinyt uutta kotia ja eräät Wupen tuntevat ihmiset ihmettelivät, kuinka ihmeessä Wuppe ei sitä löydä, vaikka on niin ihastuttava luonteeltaan? 


Rekisteröidyin nimittäin saksankieliselle chihuahuafoorumille ja esittelyketjuun laitoin kuvan Wupesta. Yllätys oli suuri, kun usea henkilö tunnisti Wupen aina Itävaltaa myöten, jossa asuu Wupen sisko. Tässä pari kommenttia:

"Willkommen!  Dann ist Wuppe nun bei dir und du bei uns, das ist schön! Ich kenne Wuppe seit er Baby war und habe mitgehofft, dass er ein tolles Zuhause findet. Das hat er jetzt."

"Fuchur hat ein neues Heim und ist Wuppe, der hier im Forum gerade vorgestellt wurde. Ich freu mich sooooo für Fuchur!!! Dein Wuppe (Fuchur) ist nämlich der Bruder von meinem Blümchen. Blümchen heißt nämlich Flower-Power of my little Snaftis. Wie der Zufall so spielt treffen wir uns da im Forum. Das finde ich total nett!"

"Das Bild kam mir gleich bekannt vor. Wir haben den kleinen Fuchur immer auf der Homepage gesehen und uns schon gefragt, warum der kein Zuhause findet... Schön, dass er jetzt eins hat. :)"

Minä tiedän, mikä oli syy! 

Wuppe odotti meitä. 

Wuppe oli varattu meille jo ennen kuin tiesimme itsekään haluavamme uutta koiraa. 

♥

Kuvia lapsuudesta

Sain Wupen kasvattajalta kuvia Wupen lapsuus- ja nuoruusajalta ja olen todella ilahtunut niistä.
Me kun emme ole voineet seurata Wupen varhaisempaa elämää ollenkaan,
niin on hauskaa nähdä hänet koiralapsena.

Tästä se alkoi.

Tässä ollaan jo isoa poikaa, kuva tältä vuodelta.

Olen iloinen myös siitä, että Wupella on onnellinen menneisyys takanaan ja häntä on hoidettu hyvin. Wupella on ollu onni saada juosta pihalla ja leikkiä vertaistensa kanssa. Wupen kasvattaja kirjoitti, että sitä ei kannata surra, että Wuppe kaipaisi koirakavereitaan. Koira elää hetkessä, tässä ja nyt ja Wuppe todennäköisesti nauttii suunnattomasti siitä, että saa olla yksin hemmottelun kohteena eikä mitään tarvitse jakaa toisten kanssa. Kaikki on nyt hänen omaansa.
Jos olisimme saaneet koiran jostain "kadulta", todennäköisesti olisin säälinyt koiraa ikuisesti sen menneisyyden takia. Se ei olisi ollut minulle hyvä asia. Paremmin voin, kun tiedän koirani saaneen aina hyvää kohtelua osakseen.